Palaute: Roskaaminen
Luontipäivä:
25.4.2013
Tuulienergia ja Bioenergia - bioenergialaitso Toikan suolle, radan varteen, eikä mihinkään rannalle !
Kun maaseutukulttuuria kehitetään voidaan lisäksi ajatellaan kehitettävän tilakohtaisen tuulienergian kehittämistä. Tämäkin ala on jäänyt kehityksen asteelle politiikkojen näkemyksettömyyden takia. Ja jos jotakin tuulienergiaratkaisua tarjotaankin, se on ylihinnoiteltu ja ratkaisumallit edustavat samanlinjaista ajattelua; saman
kartellin rakentamia samantyyppisiä tuulimyllyjä. Valtion tulisi perustaa testialue, jossa valtio testaa
eri yritysten kehitelmiä erilaisia tuulimyllymalleja (lähinnä kotimaisia) ostamalla näitä malleja
tietenkin firmoilta ja testaamalla niitä ja kehittämällä testitietokantaa joka kertoo muunmuassa hyötusuhteen eri tuuli-ja sääoloissa, huolto-ongelmista, asennuksesta, jne. Maaseudulle varsinkin voitaisiin myös rakentaa bioenergialaitoksia. Bioenergialaitokset voisivat olla hyvinkin monipuolisia.Yleisin kehityksen este on
yksipuolinen ja väljää suunnittelua suosiva sekmentoimaton ajattelu joka on johtanut asiattomiin kokeiluihin
kuten avohakatut metsät ja metsien kyntäminen vaikka sille ei ole mitään taloudellista tai ekologista kriteeriä. Samoin jätetään puiden oksat, latvaosat ja vesakot lahoamaan ilman että niitä hyödynnetään millään tavalla. Näin on myös Lappeenrannassa näyttää periaatteena olevan, että jätetään hakatut tienlaitavesakot teiden varsille lahoamaan. Metsätyökoneiden kehittelykin on jääty puolitiehen eikä olla kehitetty edes lavarakenteita jossa on itsessään auton mukana kulkeva kätevä kenttähakkuri sekä katettu hakelava.
Ja jos bioenergiasta puhutaan se tulisi tehdä Saimaan rannalle, vaikka tilaa olisi Toikan suolla. lähellä kalkkitehdasta, jonne
voi hyvin rakentaa "kierrätys-biovoimalan, joka voi muuntaa energiaksi ja kierrättää vanhan Tokansuon kaatopaikankin.
Oikea bioenergian hyötykäyttö sisältää paljon markkinarakoja. Onkin tarvetta kehitellä erilaisia laitteita oikean tyyppisistä ajoneuvoista alkaen vieläpä uudentyyppisiä lava-ja säiliörakenteita hakkeiden ja nestemäisenkin bioenergian kuljettamisen. Kuljetuskaluston kehittäminen tuleekin jäljessä koska suomalainen politiikka kumartelee liikaa ulkomaisia sijoittajia ja autotehtaita tai hyväksyy liian herkästi ulkomaisten intressien ehdot Eurooppalaisen imperialistisen kolonialistisen perinnettä noudattaen sallimatta oman kalustotuotannon riittävän tarmokasta kehittämistä ja uskomalla liian herkästi tuontiin.
Tai sitten yksipuolisesti suositaan massatehtaita vaikka kuljetuskaluston valmistaja saattaa toimia erittäin hyvin valmistamalla vaikkapa vain 24-autoa vuodessa. Ei pidä myöskään unohtaa järvioloihin sopivia rahtilaivojakaan puun jopa hakkeen kuljettamiseen, tarvitsematta uittaa puuta. Tulisi myös huomioida se, että säämuutokset aiheuttavat tulvia jotka taas synnyttää tarpeen raivata rannoilta tulvien alle jääviä puita.
Tämäkin vaatii omaa laitekehittelyä, kuten rantojen hakkuisiin sopivia uivia ratkaisuja; eräänlaisia maihinnousulaivoja.
Huolellisempaan puun käyttöön
Sekmentoitu, huolellisempi puun käytön tulisi perustua tarkempaan lajiteltuun ajatteluun.
Eli puuaines tulisi lajitella tarkemmin käyttötarkoituksen mukaan: Runkopuut sellu-ja sahatukeiksi, oksat ja latvaosat hakkeeksi tai jopa rimoiksi. Puupurusta ja hakkeestakin - mikäli muuta käyttöä ei löydy voidaan edelleen tehdä mäntyöljyä tai kuusiöljyä tai sekapuuöljyä joita voi olla erilaisia tyyppejä joista luulisi saavan hinnan energiasisällön (Kcl) mukaan - mikäli ei vaihtoehtoisesti tehdä näistä tuotteista maaliöljyjä kaikenlaisten
myrkkymaalien tilalle. Energiasisällöt on oikeastaan jo laskettu niin halkopinolle kuin hakkeellekin. Periaateet on kyllä valmiit vain kunnollinen organisointi ja kunnon laitekehittely puuttuu. Lisäksi useissa sahoissa vieläkin purut ja puupalikat ovat samassa läjässä, eikä niin, kuin tulisi olla: Puupuru omassa siilossa ja palikat hakkurin läpi omaan siiloon samoin jyrsimien ja kuttereiden lastut omaan siiloon tai katokselliseen varastoon.
Yleensä kaikki palikat ja oksanpätkät tulisi aina käsitellä hakkurin läpi ja varastoida omaan siiloihin koska tällöin ne vaativat pienemmän tilan ja koska niiden järkevä jälkikäyttö on helpompaa kun ne eivät esimerkiksi kastu eivätkä jäädy. Ja luulisi että hake hinnoittellaan kilohinnan pohjalta ja kuivasta siilohakkeesta pitäisi saada parempi kilohinta kuin suoraan metsästä tulleesta kuivamattomasta hakkeesta jonka paloarvo on
pienempi. Jos hakkeet ovat lajiteltu hyvin kuten koivu, kuusi, mänty, ja vaikkapa sekapuuhakkeeksi pitäisi lajitellusta hakkeestakin saada parempi hinta kuin sekapuuhakkeesta kunkin hakelajin energia-arvon mukaan.
Suomessa sensiaan tuhlataan puuta älyttömiä määri jättämällä oksat ja lavaosat metsään lahoamaan vaikka niistäkin voisi tehdä energiahaketta, jopa oksajyrsimen avulla priimarimoja ja edelleen jyrsinlastusta saadaan hakkurin kautta energiahaketta. Energiahakkeesta voidaan ajatella tehtävän myös tervaa ja puuöljyä
josta sivutuotteena tulee enemmin tai vähemmin hiiltynyttä puuta. Tästä voidaan tehdä brikettejä tai pelletti-brikettejä joka koostuu esimerkiksi puuhiilestä (50%) ja hienojakoisesta puuaineksesta (50%). Puuaines
puolestaan voi koostua hienojakoisesta kuorihakkeesta, purusta, puupölystä ja sellaisesta sekundapuuhakkeesta jota ei paljon muualla voi käyttää. Kun pelletti-brikkettejä tehdään puristamalla voidaan saada varsin tiivis koostumus, jossa lingniini toimii sideaineena, eivätkä ne, kuten pelkästä hiilestä tehdyt briketit pölyä kovin paljon ja käyttö voi olla monipuolisempaa: keskuslämmitys, takat, grillit, leipäuunit, höyryjunat ja höyrylaivat...
Muistui myös mieleeni että aiemmin jääpallotkin tehtiin puusta. Niihin vain tehtiin myös nuoramäntti ympärille.
Eräs energiapuun käyttötapa voisikin syntyä siitä, että etsitään käsiin se tekniikka, jolla purusta ennen tehtiin jääpalloja. Pallo-pelletti voisi hyvin sopia erilaisiin tarkoituksiin.
Suomessa onkin paljon kehittämisen varaa puun käytön alueella.Täällä ei tehdä edes oksajyrsimiä.
Saati sitten hakesiiloja joita voidaan tehdä useita eri tyyppisiä mitä moninaisimmissa kyläpajoissa jotka usein tänä päivänäkin toimivat tuskin puoliteholla. Eli kun tuhlataan puuta, tuhlataan energiaa ja tuhlataan myös työvoimaa, joka on nyt työttömänä ja nostetaan sitten veroja. Verojen nosto taas johtaa hintojen ja inflaation kohoamiseen -
ekonominen tosiasia. Eräs melko hyvä puun käyttötapa (huomioimatta nyt paperipuuta) olisi sahata puut ensin
pituusmitoiltaan standardeiksi alkaen aina 20 cm:stä n.6-metriin. Puu tietenkin sahataan aina alempaan standardiin ja sahapätkistä tulee lyhyimmät standardit mitat tarvitsematta koko puuta pätkiä pieniksi. Sen jälkeen ne sahataan 100-cm-paksuiksi kanttaamattomiksi lankuiksi ja kuivataan. Tämä on yksi tuote. Lankuista voi tehdä ohuempia lankkuja tai lautoja jopa 20cm:n paneelia ja lankun kantista jopa erilaisia paneeleita ja rimoja.
Kaikki puun tuotevälivaiheet ovat myytävissä sellaisenaan, myös lankut joista vain toinen kantti on sahattu - nimittäin hirsirakenteita varten. Lajittelussa tulisi erotella puut myös paksuuden mukaan.
Paksuista puista tulee paksumpia ja leveämpiä lankkuja ja lautoja. Ohuista puista ohuempia. Kanttaamattomista pintalaudoista voi jyrsiä vaikkapa paneeleita.
Halko-ajattelu kuluttaa puuta
Se osa puuaineksesta joka ajatellaan haloiksi tulisi tuottaa sellaisesta ohutpuusta joka ei sahatavaraksi kelpaa. Mutta eräs ongelma onkin usein halkomisajattelu. On totuttu ajattelemaan polttopuu halkoina. Mielekkäämpää ja puuraaka-ainevaroja säästävämpää olisi jos polttopuu (halot) tehtäisiin latvaosista ja oksista. Koska näitä on kuitenkin vaikea halkoa ja koska halkomisen tarkoitus on kuivattaa puu ja estää puun lahoaminen
tarvitaan muita menetelmiä. Aivan uudentyyppinen jyrsin-kuorintalaite voisi kuoria, osittain
jyrsiä puun polttopuuksi. Puu voidaankin kuivattaa siten, että se ainakin osittain kuoritaan
ja siihen jyrsitään kaksi vastakkaista kapeaa kanttia. Tästä jäävä jyrsitty puu-ja kuoriaines taas edelleen menisi prosessissa hakkurin läpi ja siitä saataisiin edelleen energiahaketta tai paperiteollisuuden raaka-ainetta.
Tämä halon korvaava polttopuu voi nyt olla metrinen polttopuu tai jopa vain 20-cm pitkä. Etua siitä saa siinä, että "haloksi" ei nyt tarvita kovin paksuja puita, koska niitä ei tarvitse halkoa vaan halon korvike voi olla vaikkapa vain 10 cm paksukin. Tällä tavalla säästettäisiin haloiksi menevää puuainesta. Ja tälliaisiksi halokkeiksi sopii mikä tahansa puulaatu, yhtä hyvin harvennusleppä kuin pajutkin koivun lisäksi; tai sitten vaikkapa
tuulen kaatama puiston hopeapaju. Kunnollinen tuotteistaminen edellyttää uudenlaista selkeää
järjestelmällisyyttä sekä kunnollisia varastoja, myös puru-, hake- ja jyrsinlastu-siiloja. Epäkohtana
Suomessa onkin hälläväliäasenteet: puut ovat sikin sokin pihalla ja kastuvat ja taipuvat sekundaksi.
Edes kunnollisia säilytyskatoksia ei ole joka sekin muodostaa "markkinaraon" eli kehitellä elementtirakenteisia katoksia. Edes uitettua ja uittamatonta puuta ei viitsitä lajitella toisistaan ja menetetään huomattaviakin
kauppoja kun uitettu puutuote ei kelpaakkaan asiakkaille. Puulla ja bioenergialla on monia muitakin hyödyntämismahdollisuuksia. Kun ilmastopäästöjäkin halutaan vähentää voivat biovoimalat olla avainasemassa puuenergioineen. Lopuksi eräs tuoteidea joka säästää luonnonvaroja. Se on standardin vaneri-ja
puulaatikkojärjestelmän kehittäminen joka sopisi myös lentorahtilaatikoksi.Tarkoituksena on muunmuassa pakata vaikkapa kuution kannellisiin laatikoihin mm. sihdattua hiekkaa. Useinhan hiekka kipataan vaan pihalle tai uudisrakennustyömaalle. Ensimmäisen rankkasaateen sattuessa hiekasta leviää maastoon tuollaiset 20%. Syksyllä kastunut hiekka lisäksi jäätyy ja sitä joudutaan jopa lämmittämään. Niimpä kuution hiekkaerä pakattuna
vaneriaatikkoon voisi maksaa n. 20% enemmän kuin pakkaamaton hiekka.Vanerilaatiokoon pakattu
hiekka on myös muusta pölystä, kuten siitepölystä vapaa ja muurilaastin tai betonin laatu paranee huomattavasti.
Laatikot voivat olla eri kokoisia ja ne tulisi olla uudelleen käytettäviä, mielummin mitoitettuja sitten että ehjästä laatikosta voi tehdä lopulta vaikkapa autotalliin tai jopa tehtaaseen työkaluhyllystön. Tälläiset laatikot tulisi olla "luomulaatikoita" eli niissä käytetään vain luonnon aineita. Vaneriliimana vain puuöljyä (ligniiniliimaa); samoin
vaneripetsinä tai maalina vai puuöljypohjaisia tuotteita. Voi myös tehdä "Luomu-kotilakkaa".Taustatietoa kanattaa hakea kotikeitetystä lakasta jos sitä vain jostakin löytyy. Lakan voi mielestäni keittää puuoksahakkeesta. Pihka-aineiden ja puuöljyn irrottamiseen mielestäni riittää ripaus etikkaa ja/tai punaviiniä kuten mustaherukkaviiniä,
joka antaa lakkaan myös värisävyä. Kun vesilakkaseos alkaa jäähtyä ja lastut on sihdattu pois (ellei sitä olla tehty "mehumaijassa") siihen lisätään vähän pellavaöljyä ja mäntyöljytärpättiä. Lakka on valmis käytetäväksi. Lakkaan voi lisätä väriaineita, kuten punamultaa, sinimultaa ja vihermultaa ja tehdä vaikkapa omat luomuvärit omia maalauksia varten. Voi myös olla että on mahdollista tehdä myös olkilakkaa viljan oljista. Mutta tätä tulisi
tutkia tarkemmin. Nykyisin puhutaan paljon lamasta mutta lama on korvien välissä, siinä ettei kehitetä riittävän
monipuolista ja luovaa lähestymistapaa. Pienistä kehitelmistä syntyy uusiotutteiden valtavirta.
Sen ei tarvitse edustaa mitään spektaakkelimaista tuotantoajattelua. Paremminkin muutamakin mielikuvituksellinen kehitelmä alkaa virittää esiin uusia kehitelmiä. Pienikin, riittävän toimiva idea voi poikia kymmeniä uusia ideoita. Se voi olla mikä tahansa, vaikkapa rinnemansikkapelto tai uudentyyppinen varastoimis tai pakkausidea. Tarvittaisiin esimerkiksi kehitellä lasisten säilykepurkkien standardeja siten, että erilaisia säilykepurkkeja voidaan kierrättää, kuten lasipulloja.
Risto Pöllänen
Koneteknikko-ohjelmoija
Kun maaseutukulttuuria kehitetään voidaan lisäksi ajatellaan kehitettävän tilakohtaisen tuulienergian kehittämistä. Tämäkin ala on jäänyt kehityksen asteelle politiikkojen näkemyksettömyyden takia. Ja jos jotakin tuulienergiaratkaisua tarjotaankin, se on ylihinnoiteltu ja ratkaisumallit edustavat samanlinjaista ajattelua; saman
kartellin rakentamia samantyyppisiä tuulimyllyjä. Valtion tulisi perustaa testialue, jossa valtio testaa
eri yritysten kehitelmiä erilaisia tuulimyllymalleja (lähinnä kotimaisia) ostamalla näitä malleja
tietenkin firmoilta ja testaamalla niitä ja kehittämällä testitietokantaa joka kertoo muunmuassa hyötusuhteen eri tuuli-ja sääoloissa, huolto-ongelmista, asennuksesta, jne. Maaseudulle varsinkin voitaisiin myös rakentaa bioenergialaitoksia. Bioenergialaitokset voisivat olla hyvinkin monipuolisia.Yleisin kehityksen este on
yksipuolinen ja väljää suunnittelua suosiva sekmentoimaton ajattelu joka on johtanut asiattomiin kokeiluihin
kuten avohakatut metsät ja metsien kyntäminen vaikka sille ei ole mitään taloudellista tai ekologista kriteeriä. Samoin jätetään puiden oksat, latvaosat ja vesakot lahoamaan ilman että niitä hyödynnetään millään tavalla. Näin on myös Lappeenrannassa näyttää periaatteena olevan, että jätetään hakatut tienlaitavesakot teiden varsille lahoamaan. Metsätyökoneiden kehittelykin on jääty puolitiehen eikä olla kehitetty edes lavarakenteita jossa on itsessään auton mukana kulkeva kätevä kenttähakkuri sekä katettu hakelava.
Ja jos bioenergiasta puhutaan se tulisi tehdä Saimaan rannalle, vaikka tilaa olisi Toikan suolla. lähellä kalkkitehdasta, jonne
voi hyvin rakentaa "kierrätys-biovoimalan, joka voi muuntaa energiaksi ja kierrättää vanhan Tokansuon kaatopaikankin.
Oikea bioenergian hyötykäyttö sisältää paljon markkinarakoja. Onkin tarvetta kehitellä erilaisia laitteita oikean tyyppisistä ajoneuvoista alkaen vieläpä uudentyyppisiä lava-ja säiliörakenteita hakkeiden ja nestemäisenkin bioenergian kuljettamisen. Kuljetuskaluston kehittäminen tuleekin jäljessä koska suomalainen politiikka kumartelee liikaa ulkomaisia sijoittajia ja autotehtaita tai hyväksyy liian herkästi ulkomaisten intressien ehdot Eurooppalaisen imperialistisen kolonialistisen perinnettä noudattaen sallimatta oman kalustotuotannon riittävän tarmokasta kehittämistä ja uskomalla liian herkästi tuontiin.
Tai sitten yksipuolisesti suositaan massatehtaita vaikka kuljetuskaluston valmistaja saattaa toimia erittäin hyvin valmistamalla vaikkapa vain 24-autoa vuodessa. Ei pidä myöskään unohtaa järvioloihin sopivia rahtilaivojakaan puun jopa hakkeen kuljettamiseen, tarvitsematta uittaa puuta. Tulisi myös huomioida se, että säämuutokset aiheuttavat tulvia jotka taas synnyttää tarpeen raivata rannoilta tulvien alle jääviä puita.
Tämäkin vaatii omaa laitekehittelyä, kuten rantojen hakkuisiin sopivia uivia ratkaisuja; eräänlaisia maihinnousulaivoja.
Huolellisempaan puun käyttöön
Sekmentoitu, huolellisempi puun käytön tulisi perustua tarkempaan lajiteltuun ajatteluun.
Eli puuaines tulisi lajitella tarkemmin käyttötarkoituksen mukaan: Runkopuut sellu-ja sahatukeiksi, oksat ja latvaosat hakkeeksi tai jopa rimoiksi. Puupurusta ja hakkeestakin - mikäli muuta käyttöä ei löydy voidaan edelleen tehdä mäntyöljyä tai kuusiöljyä tai sekapuuöljyä joita voi olla erilaisia tyyppejä joista luulisi saavan hinnan energiasisällön (Kcl) mukaan - mikäli ei vaihtoehtoisesti tehdä näistä tuotteista maaliöljyjä kaikenlaisten
myrkkymaalien tilalle. Energiasisällöt on oikeastaan jo laskettu niin halkopinolle kuin hakkeellekin. Periaateet on kyllä valmiit vain kunnollinen organisointi ja kunnon laitekehittely puuttuu. Lisäksi useissa sahoissa vieläkin purut ja puupalikat ovat samassa läjässä, eikä niin, kuin tulisi olla: Puupuru omassa siilossa ja palikat hakkurin läpi omaan siiloon samoin jyrsimien ja kuttereiden lastut omaan siiloon tai katokselliseen varastoon.
Yleensä kaikki palikat ja oksanpätkät tulisi aina käsitellä hakkurin läpi ja varastoida omaan siiloihin koska tällöin ne vaativat pienemmän tilan ja koska niiden järkevä jälkikäyttö on helpompaa kun ne eivät esimerkiksi kastu eivätkä jäädy. Ja luulisi että hake hinnoittellaan kilohinnan pohjalta ja kuivasta siilohakkeesta pitäisi saada parempi kilohinta kuin suoraan metsästä tulleesta kuivamattomasta hakkeesta jonka paloarvo on
pienempi. Jos hakkeet ovat lajiteltu hyvin kuten koivu, kuusi, mänty, ja vaikkapa sekapuuhakkeeksi pitäisi lajitellusta hakkeestakin saada parempi hinta kuin sekapuuhakkeesta kunkin hakelajin energia-arvon mukaan.
Suomessa sensiaan tuhlataan puuta älyttömiä määri jättämällä oksat ja lavaosat metsään lahoamaan vaikka niistäkin voisi tehdä energiahaketta, jopa oksajyrsimen avulla priimarimoja ja edelleen jyrsinlastusta saadaan hakkurin kautta energiahaketta. Energiahakkeesta voidaan ajatella tehtävän myös tervaa ja puuöljyä
josta sivutuotteena tulee enemmin tai vähemmin hiiltynyttä puuta. Tästä voidaan tehdä brikettejä tai pelletti-brikettejä joka koostuu esimerkiksi puuhiilestä (50%) ja hienojakoisesta puuaineksesta (50%). Puuaines
puolestaan voi koostua hienojakoisesta kuorihakkeesta, purusta, puupölystä ja sellaisesta sekundapuuhakkeesta jota ei paljon muualla voi käyttää. Kun pelletti-brikkettejä tehdään puristamalla voidaan saada varsin tiivis koostumus, jossa lingniini toimii sideaineena, eivätkä ne, kuten pelkästä hiilestä tehdyt briketit pölyä kovin paljon ja käyttö voi olla monipuolisempaa: keskuslämmitys, takat, grillit, leipäuunit, höyryjunat ja höyrylaivat...
Muistui myös mieleeni että aiemmin jääpallotkin tehtiin puusta. Niihin vain tehtiin myös nuoramäntti ympärille.
Eräs energiapuun käyttötapa voisikin syntyä siitä, että etsitään käsiin se tekniikka, jolla purusta ennen tehtiin jääpalloja. Pallo-pelletti voisi hyvin sopia erilaisiin tarkoituksiin.
Suomessa onkin paljon kehittämisen varaa puun käytön alueella.Täällä ei tehdä edes oksajyrsimiä.
Saati sitten hakesiiloja joita voidaan tehdä useita eri tyyppisiä mitä moninaisimmissa kyläpajoissa jotka usein tänä päivänäkin toimivat tuskin puoliteholla. Eli kun tuhlataan puuta, tuhlataan energiaa ja tuhlataan myös työvoimaa, joka on nyt työttömänä ja nostetaan sitten veroja. Verojen nosto taas johtaa hintojen ja inflaation kohoamiseen -
ekonominen tosiasia. Eräs melko hyvä puun käyttötapa (huomioimatta nyt paperipuuta) olisi sahata puut ensin
pituusmitoiltaan standardeiksi alkaen aina 20 cm:stä n.6-metriin. Puu tietenkin sahataan aina alempaan standardiin ja sahapätkistä tulee lyhyimmät standardit mitat tarvitsematta koko puuta pätkiä pieniksi. Sen jälkeen ne sahataan 100-cm-paksuiksi kanttaamattomiksi lankuiksi ja kuivataan. Tämä on yksi tuote. Lankuista voi tehdä ohuempia lankkuja tai lautoja jopa 20cm:n paneelia ja lankun kantista jopa erilaisia paneeleita ja rimoja.
Kaikki puun tuotevälivaiheet ovat myytävissä sellaisenaan, myös lankut joista vain toinen kantti on sahattu - nimittäin hirsirakenteita varten. Lajittelussa tulisi erotella puut myös paksuuden mukaan.
Paksuista puista tulee paksumpia ja leveämpiä lankkuja ja lautoja. Ohuista puista ohuempia. Kanttaamattomista pintalaudoista voi jyrsiä vaikkapa paneeleita.
Halko-ajattelu kuluttaa puuta
Se osa puuaineksesta joka ajatellaan haloiksi tulisi tuottaa sellaisesta ohutpuusta joka ei sahatavaraksi kelpaa. Mutta eräs ongelma onkin usein halkomisajattelu. On totuttu ajattelemaan polttopuu halkoina. Mielekkäämpää ja puuraaka-ainevaroja säästävämpää olisi jos polttopuu (halot) tehtäisiin latvaosista ja oksista. Koska näitä on kuitenkin vaikea halkoa ja koska halkomisen tarkoitus on kuivattaa puu ja estää puun lahoaminen
tarvitaan muita menetelmiä. Aivan uudentyyppinen jyrsin-kuorintalaite voisi kuoria, osittain
jyrsiä puun polttopuuksi. Puu voidaankin kuivattaa siten, että se ainakin osittain kuoritaan
ja siihen jyrsitään kaksi vastakkaista kapeaa kanttia. Tästä jäävä jyrsitty puu-ja kuoriaines taas edelleen menisi prosessissa hakkurin läpi ja siitä saataisiin edelleen energiahaketta tai paperiteollisuuden raaka-ainetta.
Tämä halon korvaava polttopuu voi nyt olla metrinen polttopuu tai jopa vain 20-cm pitkä. Etua siitä saa siinä, että "haloksi" ei nyt tarvita kovin paksuja puita, koska niitä ei tarvitse halkoa vaan halon korvike voi olla vaikkapa vain 10 cm paksukin. Tällä tavalla säästettäisiin haloiksi menevää puuainesta. Ja tälliaisiksi halokkeiksi sopii mikä tahansa puulaatu, yhtä hyvin harvennusleppä kuin pajutkin koivun lisäksi; tai sitten vaikkapa
tuulen kaatama puiston hopeapaju. Kunnollinen tuotteistaminen edellyttää uudenlaista selkeää
järjestelmällisyyttä sekä kunnollisia varastoja, myös puru-, hake- ja jyrsinlastu-siiloja. Epäkohtana
Suomessa onkin hälläväliäasenteet: puut ovat sikin sokin pihalla ja kastuvat ja taipuvat sekundaksi.
Edes kunnollisia säilytyskatoksia ei ole joka sekin muodostaa "markkinaraon" eli kehitellä elementtirakenteisia katoksia. Edes uitettua ja uittamatonta puuta ei viitsitä lajitella toisistaan ja menetetään huomattaviakin
kauppoja kun uitettu puutuote ei kelpaakkaan asiakkaille. Puulla ja bioenergialla on monia muitakin hyödyntämismahdollisuuksia. Kun ilmastopäästöjäkin halutaan vähentää voivat biovoimalat olla avainasemassa puuenergioineen. Lopuksi eräs tuoteidea joka säästää luonnonvaroja. Se on standardin vaneri-ja
puulaatikkojärjestelmän kehittäminen joka sopisi myös lentorahtilaatikoksi.Tarkoituksena on muunmuassa pakata vaikkapa kuution kannellisiin laatikoihin mm. sihdattua hiekkaa. Useinhan hiekka kipataan vaan pihalle tai uudisrakennustyömaalle. Ensimmäisen rankkasaateen sattuessa hiekasta leviää maastoon tuollaiset 20%. Syksyllä kastunut hiekka lisäksi jäätyy ja sitä joudutaan jopa lämmittämään. Niimpä kuution hiekkaerä pakattuna
vaneriaatikkoon voisi maksaa n. 20% enemmän kuin pakkaamaton hiekka.Vanerilaatiokoon pakattu
hiekka on myös muusta pölystä, kuten siitepölystä vapaa ja muurilaastin tai betonin laatu paranee huomattavasti.
Laatikot voivat olla eri kokoisia ja ne tulisi olla uudelleen käytettäviä, mielummin mitoitettuja sitten että ehjästä laatikosta voi tehdä lopulta vaikkapa autotalliin tai jopa tehtaaseen työkaluhyllystön. Tälläiset laatikot tulisi olla "luomulaatikoita" eli niissä käytetään vain luonnon aineita. Vaneriliimana vain puuöljyä (ligniiniliimaa); samoin
vaneripetsinä tai maalina vai puuöljypohjaisia tuotteita. Voi myös tehdä "Luomu-kotilakkaa".Taustatietoa kanattaa hakea kotikeitetystä lakasta jos sitä vain jostakin löytyy. Lakan voi mielestäni keittää puuoksahakkeesta. Pihka-aineiden ja puuöljyn irrottamiseen mielestäni riittää ripaus etikkaa ja/tai punaviiniä kuten mustaherukkaviiniä,
joka antaa lakkaan myös värisävyä. Kun vesilakkaseos alkaa jäähtyä ja lastut on sihdattu pois (ellei sitä olla tehty "mehumaijassa") siihen lisätään vähän pellavaöljyä ja mäntyöljytärpättiä. Lakka on valmis käytetäväksi. Lakkaan voi lisätä väriaineita, kuten punamultaa, sinimultaa ja vihermultaa ja tehdä vaikkapa omat luomuvärit omia maalauksia varten. Voi myös olla että on mahdollista tehdä myös olkilakkaa viljan oljista. Mutta tätä tulisi
tutkia tarkemmin. Nykyisin puhutaan paljon lamasta mutta lama on korvien välissä, siinä ettei kehitetä riittävän
monipuolista ja luovaa lähestymistapaa. Pienistä kehitelmistä syntyy uusiotutteiden valtavirta.
Sen ei tarvitse edustaa mitään spektaakkelimaista tuotantoajattelua. Paremminkin muutamakin mielikuvituksellinen kehitelmä alkaa virittää esiin uusia kehitelmiä. Pienikin, riittävän toimiva idea voi poikia kymmeniä uusia ideoita. Se voi olla mikä tahansa, vaikkapa rinnemansikkapelto tai uudentyyppinen varastoimis tai pakkausidea. Tarvittaisiin esimerkiksi kehitellä lasisten säilykepurkkien standardeja siten, että erilaisia säilykepurkkeja voidaan kierrättää, kuten lasipulloja.
Risto Pöllänen
Koneteknikko-ohjelmoija
Käsittely
Tila:
Käsitelty
